Fortum hakee uutta läntistä polttoainetoimittajaa nopealla aikataululla Loviisaan. Syinä ovat kärjistynyt maailmanpoliittinen tilanne ja halu turvata polttoaineketjun toimintavarmuus tulevaisuudessa.
Loviisassa testataan parhaillaan yhdysvaltalaisen ydinvoimayhtiön Westinghousen toimittamaa koe-elementtiä voimalan toisessa reaktorissa. Fortumilla on sopimus Westinghousen kanssa. Siinä suunnitellaan, luvitetaan ja toimitetaan uutta ydinpolttoainetta Fortumille.
Koe-elementti ei ole vielä polttoainetta, vaan jokinnäköinen testipalikka. Vois olettaa et uraani sinänsä ei ole kovin monimutkainen tuote, mut sen fyysinen olemus on varmaan reaktrin toiminnan kannalta merkittävä.
Fortumin toinen mahdollinen polttoaineen tuottaja on ranskalainen Framatome, mut sen kanssa homma on vielä juttelun tasolla.
Rosatomin varoitus oli sekava.
Rosatomin mukaan ”kaikki poliittisesti motivoituneet päätökset luopua venäläisestä polttoaineesta ovat askel taaksepäin ydinvoimalaitoksen turvallisuuden ja tehokkuuden parantamisessa.”
Yle kysyi uudestaan, mitä Rosatom tarkoitti askeleella taaksepäin turvallisuudessa ja tehokkuudessa. Yhtiö ei vastannut kysymykseen.
Voi olla vaan hyvä ettiä joku toinen polttoainetoimittaja, jos nykyinen tietää jonkin ongelman olemassaolosta, mut ei suostu selventämään sitä.
Mistä uudempien ydinvoimaloiden polttoaine tulee ja mitä eroa niillä on? Mun tietämys ydinvoimaloista on tasoa “sisään menee uraania ja ulos tulee sähköä”, joten siksi kyselen tyhmiä
Ensimmäisen Loviisan voimalan jälkeen tuli ensimmäinen Olkiluodon voimala, sitten toinen Loviisan voimala ja sitten OL2 ja OL3. Artikkeli käsittelee Loviisan voimaloita, eli Fortumin laitoksia. OL:n on TVO:n, joka kertoo meille:
En itsekään mikään asiantuntija ole, mutta yksi ero polttoaineissa ainakin on sen puhtaus ja väkevyys. Aina kun maaperästä louhitaan jotain ainetta, niin se ei koskaan ole puhdasta, vaan siinä on vääjämättä seassa erilaista muuta maa-ainesta. Louhittu uraanimalmi käy läpi useita prosesseja, joilla uraani saadaan erotettua muusta aineesta (tätä kutsutaan rikastamiseksi), ja muutettua reaktorille sopivaan muotoon. Valtaosa luonnossa esiintyvästä uraanista on sen isotooppia uraani-238:aa, joka ei sovellu ydinpolttoaineeksi. Uraani pitää väkevöidä reaktorille sopivaan väkevyyteen, eli siten, että siinä on oikea määrä uraani-235:ttä.